Landscape-scale soil erosion modelling and ecological restoration for a mountainous watershed in Sichuan, China

Sichuanissa Tiibetin ylängön metsäkato on pysähtynyt mutta eroosio-ongelmat jatkuvat Viikin tropiikki-instituutin tutkija Ping ZHOU kartoitti trooppisen metsänhoidon alaan kuuluvassa väitöskirjatyössään maaperän eroosioalttiutta ja sen riippuvuutta metsäkasvillisuudesta Jangtsen tärkeää sivuhaaraa Min-jokea ympäröivällä n. 7400 neliökilometrin suuruisella valuma-alueella Sichuanin Aba-piirikunnassa. Aineistonaan hän käytti muun muassa satelliittikartoitustietoja ja mittaustuloksia yli 600 maastokoealalta. Tutkimuksen nimi suomeksi on "Maaperän eroosion mallinnus ja vuoristoisen valuma-alueen ekologinen ennallistaminen Sichuanissa Kiinassa". Aikaisempien tutkimusten perusteella oli tiedossa että metsien häviäminen tällä alueella pysähtyi jo 1980-luvun alussa. Sen jälkeen on metsien pinta-ala hitaasti kasvanut etupäässä sen vuoksi, että teollinen puunhakkuu luonnonmetsissä kiellettiin kokonaan v. 1998 ja 25 astetta jyrkemmillä rinteillä myös maatalouden harjoittaminen on saatu lopetetuksi viljelijöille tarjottujen taloudellisten houkuttimien avulla. Täten myös pelto- ja laidunmaata on voitu ennallistaa metsäksi. Ping Zhou pystyi jakamaan 5700 metrin korkeuteen saakka kohoavan vuoristoalueen eroosioalttiudeltaan erilaisiin vyöhykkeisiin rinteen kaltevuuden, sademäärän, kasvipeitteen ja maalajin perusteella. Noin 15 prosentilla tutkitun valuma-alueen pinta-alasta, lähinnä Min-joen pääuomaa ympäröivillä jyrkillä rinteillä, eroosioriski oli suuri tai erittäin suuri. Eri tyyppisellä kasvillisuudella oli hyvin erilainen vaikutus eroosioalttiuteen, ja myös alueen sijainti vuoriston eri korkeuksilla vaikutti eroosioon. Säästyneet lähes luonnontilaiset havumetsät, joita on etupäässä vuoriston ylimmissä osissa 2600-4000 metrin korkeudella, edistävät tehokkaasti metsän luontaista uudistumista ja levittäytymistä vaurioituneille alueille. Säilyneiden metsien puulajikoostumus antoi tutkimuksessa mahdollisuuden ennustaa metsien tulevaa kehitystä koko tutkitulla valuma-alueella sen eri korkeusvyöhykkeissä ja eri maaperätyypeillä. Ennallistamisen kannalta ongelmallisimpia olivat alueet joilta metsäpeite oli lähinnä puiden teollisen hakkuun vuoksi kokonaan hävinnyt ja joilla maaperä yleisesti oli eroosion pahoin kuluttama. Näillä alueilla ei ole tehty juuri mitään uudistamis- tai ennallistamistoimenpiteitä. Niillä metsien ennallistaminen vaatii myös puiden tai pensaiden istuttamista. Tähän sopivia ovat erityisesti ilmakehän typpeä sitovat lajit, joista alueella kasvaa luontaisena mm. sama tyrnilaji joka esiintyy myös Suomessa. Työssä tutkittiin yli kahdeksankymmenen paikallisen luontaisen puulajin (joista peräti noin kolmannes on havupuulajeja) ekologisia ominaisuuksia ja soveltuvuutta metsien ennallistamiseen. Avainasemassa työn onnistumisen kannalta ovat nyt paikalliset asukkaat, joiden maankäytön muutokset ovat jo selvästi edistänet luonnonmetsän ennalleen palautumista. Suomen Akatemia rahoitti vuosina 2004-2006 VITRI:n tutkimushanketta, josta Ping Zhou'n väitöskirjatyö muodosti keskeisen osan. Kenttätyö Sichuanissa avasi mahdollisuuden hedelmälliseen monitieteiseen yhteistyöhön ja tutkijavaihtoon Kiinan tiedeakatemian alaisen Chengdun biologiainstituutin (CIB) kanssa; tämä tieteellinen kanssakäyminen jatkuu edelleen.

Modality as portrayed in upper secondary school textbooks : A corpus-based approach

Tämän pro gradu -lopputyön aiheena on englannin kielen modaalisten apuverbien ns. ydinjoukko: will, would, can, could, shall, should, may, might ja must. Semantiikan kannalta nämä apuverbit ovat erityisen kompleksisia: niiden tulkinnassa on usein huomattavaa monivivahteisuutta, vaikka perinteiset kieliopit antavat ymmärtää niillä olevan kaksi tai kolme toisistaan selkeästi erillään olevaa merkitystä. Ne asettavatkin vieraan kielen oppimisympäristössä erityisiä haasteita. Viimeaikainen kehitys korpuslingvistiikan metodeissa on tuottanut entistä tarkempia kuvauksia siitä, miten modaalisia apuverbejä nykyenglannissa käytetään ja mihin suuntaan niiden kehitys on lyhyenkin ajan sisällä kulkenut. Tämän tutkielman tavoitteena on ollut verrata näiden uusien tutkimusten tuloksia siihen todellisuuteen, jonka englannin kielen lukiotasoinen oppimateriaali Suomessa opiskelijalle tarjoaa. Lähdin siitä, että opetussuunnitelman vaatima autenttisuus ja kommunikaativisuus kieltenopetuksessa tulisi näkyä tasapuolisena modaalisten apuverbien kohteluna. Alkuperäinen hypoteesini kuitenkin oli, että siinä miten modaalisuus ilmenee autenttisessa ympäristössä ja siinä miten se esitetään oppikirjoissa, on poikkeavuuksia. Lähestymistapani tähän tutkielmaan oli korpuslähtöinen. Valitsin kahdesta lukion kirjasarjasta ne kirjat, joissa modaaliset apuverbit mainittiin eksplisiittisesti. Skannasin jokaisen neljästä eri kirjasta löytyvän (kokonaisen) tekstin ja rakensin näistä aineksista pienen korpuksen. Tästä korpuksesta hain korpusanalyyseihin tarkoitetulla ohjelmalla kaikki lauseet, joissa esiintyi modaalisia apuverbejä. Tämän jälkeen analysoin jokaisen modaalisen apuverbin semanttisesti lauseyhteydessään. Tämän analyysin tuloksena pystyin rakentamaan taulukoita ja vertailemaan tuloksia uusimpien tutkimusten tuloksiin. Tämän tutkielman perusteella poikkeavuuksia on olemassa. Yleisesti ottaen modaalisten apuverbien keskinäinen frekvenssi oli oikean suuntainen: mitään apuverbiä ei ollut käytetty merkittävästi enemmän tai vähemmän kuin mitä viimeaikaisen tutkimuksen valossa olisi suotavaa. Sen sijaan apuverbien semanttisessa jakaumassa oli paikoin suuriakin eroja siinä, mitkä merkitykset oppikirjoissa painottuivat ja mitkä taas nykyenglannissa vaikuttaisivat olevan frekvensseiltään suurempia. Erityisesti can ja must erottuivat joukosta siinä, että oppikirjojen tarjoama kuva niiden käytöstä on päinvastainen kuin mitä voisi odottaa: can-verbin käyttö painottui selvästi tarkoittamaan ’kykyä’ eikä ’mahdollisuutta’, joka nykytutkimuksen valossa on sen pääasiallinen käyttötapa. Toisaalta must tarkoitti aineistossa ylikorostuneesti ’pakkoa’, kun se useimmiten nykyään tarkoittaa yhtä usein ’johtopäätöstä’ kuin ’pakkoa’. Lisäksi ’lupaa’ pyydettiin aineistossa merkillisen harvoin. Tulosten perusteella esitän, että oppikirjojen tekijät yleisellä tasolla luopuisivat kielioppikirjojen luutuneista käsityksistä ja uskaltaisivat altistaa opiskelijat koko modaalisten apuverbien merkityskirjolle.

The SCOTS corpus and TEFL: Discovering and Using Strategies of Spoken English in Finnish Upper Secondary Schools

Suomen koulutuspolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat reagoineet kansainvälisten kommunikaatiotarpeiden asettamiin haasteisiin ja muuttaneet yhden lukion A-tasoisen vieraan kielen kurssin sisällön vastaamaan suullisen viestinnän tarpeita. Tutkimuksessa selvitetään, miten englannin puhestrategioita voi opettaa suomalaisille lukiolaisille ja mitä metodeja on käytettävissä puhestrategioiden oppimisen arvioimiseksi. Vastaan asettamiini kysymyksiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja englannin kielen lukio-opetuksesta keräämäni aineiston avulla. Keskeisiä elementtejä tutkielmassa ovat erityisesti pragmaattinen kompetenssi ja kolme yleisen tason puhestrategiaa (keskustelun aloittaminen, oman puheenvuoron säilyttäminen sekä keskustelun ylläpitäminen). Aineistossa on mukana 65 ensimmäisen vuosiluokan lukiolaista (luokka A ja B) Helsingistä ja Espoosta. Opetusmateriaalina on käytetty SCOTS korpusta; tarkemmin määriteltynä puhetiedosto nimeltä Conversation 20: Four secondary school girls in the North East. Tiedostossa esille tulleet, kolmeen puhestrategiaan liittyvät fraasit, sanat ja rakenteet havainnollistettiin opiskelijoille mm. AntConc - konkordanssiohjelman avulla. Opiskelijat tekivät myös kirjallisia ja suullisia harjoituksia, jotka liittyivät puhestrategioihin. Neljälle vapaaehtoiselle opiskelijalle suunnattu toinen suullinen tehtävätyyppi vapaamuotoisine keskusteluineen äänitettiin, transkriboitiin ja tuloksia arvioitiin mm. eurooppalaisen viitekehyksen avulla. Lisäksi B - luokka vastasi kyselylomakkeeseen, jossa kysyttiin heidän mielipiteitään esim. hyödyllisimmästä testioppitunnista sekä heidän osallistumishalukkuudestaan uudelle pitkän englannin kahdeksannelle syventävälle kurssille. Tutkimustulokset ovat kannustavia ja osoittavat, että puhestrategioita on mahdollista opettaa jo lukiotasolla. Vaikka tutkimuksessa käytetty lähestymistapa oli opiskelijoille osittain uusi, valtaosa heistä myönsi oppineensa uutta englannin kielen keskustelurakenteista. Lisäksi vapaaehtoisten opiskelijoiden äänitetyt ja transkriboidut keskustelut tarjoavat hyvän lähtökohdan mahdolliselle jatkotutkimukselle.

Immunodeficiencies, pathogens and sex in upper respiratory diseases

In the first part of this thesis the association of different forms of sinonasal diseases and plasma concentrations of C3, C4, immunoglobulins, immunoglobulin G subclasses, C4A and C4B gene numbers were studied in 287 adult patients and 150 sex-matched adult controls. Patients were well characterized and stratified into groups using strict clinical criteria and females and males were also studied as separate groups. Severe primary antibody antibody deficiencies were rare in patients coming to sinonasal operations. Female patients had more recurrent sinusitis and other mucosal infections and males had more nasal polyposis. Upregulation of complement activity was seen in acute rhinosinusitis patients (high levels of plasma C3, C4, and complement classical pathway activity CH50) and male patients coming to sinonasal operations (high levels of plasma C3 and C4). In females, total and partial C4B deficiencies and lower levels of IgG1 and IgG3 were associated with rhinosinusitis leading to sinonasal operations. C4A deficiencies were found to predispose to severe chronic rhinosinusitis in females and males. In female patients with chronic or recurrent rhinosinusitis with nasal polyposis C4B deficiencies seem to predispose to the disease, but in males with a similar disease C4B deficiencies seem to be protective. This suggests a different pathophysiology between sexes in this form of sinonasal disease. In the second part of this thesis work 213 children coming to elective tonsillectomy were studied and compared with 155 randomly selected school children. An association with recurrent upper respiratory tract infections and hypersensitivity disorders was seen especially in children under 7 years of age. However, this association was not seen in levels of specific IgE to respiratory allergens in the same age group. Both symptomatic respiratory allergy and specific IgE to respiratory allergens became more common in boys than girls over 7 years of age. We were able to show that although both rhinoviruses and bacterial pathogens were found in the tonsils, no association between their presence and clinical forms of tonsillar disease was seen. The ability of GAS to bind complement regulators FH and C4BP did not differ between strains causing tonsillar diseases or septicemia, suggesting that other virulence mechanisms of the bacteria are more important.

Variation in the Understanding of Lutheranism and Its Implications for Religious Education : Meaning Discernment of Students and Teachers in Finnish Upper Secondary Schools

The study investigated variation in the ways in which a group of students and teachers of Evangelical Lutheran religious education in Finnish upper secondary schools understand Lutheranism and searched for educational implications for learning in religious education. The aim of understanding the qualitative variation in understanding Lutheranism was explored through the relationship between the following questions, which correspond to the results reported in the following original refereed publications: 1) How do Finnish students understand Lutheranism? 2) How do Finnish teachers of religious education constitute the meaning of Lutheranism? 3) How could phenomenography and the Variation Theory of Learning contribute to learning about and from religion in the context of Finnish Lutheran Religious Education as compared to religious education in the UK? Two empirical studies (Hella, 2007; Hella, 2008) were undertaken from a phenomenographic research perspective (e.g., Marton, 1981) and the Variation Theory of Learning (e.g., Marton & Tsui et al. 2004) that developed from it. Data was collected from 63 upper secondary students and 40 teachers of religious education through written tasks with open questions and complementary interviews with 11 students and 20 teachers for clarification of meanings. The two studies focused on the content and structure of meaning discernment in students and teachers expressed understandings of Lutheranism. Differences in understandings are due to differences in the meanings that are discerned and focused on. The key differences between the ways students understand varied from understanding Lutheranism as a religion to personal faith with its core in mercy. The logical relationships between the categories that describe variation in understanding express a hierarchy of ascending complexity, according to which more developed understandings are inclusive of less developed ones. The ways the teachers understand relate to student s understandings in a sequential manner. Phenomenography and Variation Theory were discussed in the context of religious education in Finland and the UK in relation to the theoretical notion of learning about and from religion (Hella & Wright, 2008). The thesis suggests that variation theory enables religious educators to recognise the unity of learning about and from religion, as learning is always learning about something and involves simultaneous engagement with the object of learning and development as a person. The study also suggests that phenomenography and variation theory offer a means by which it is possible for academics, policy makers, curriculum designers, teachers and students to learn to discern different ways of understanding the contested nature of religions. Keywords: Lutheranism, understanding, variation, teaching, learning, phenomenography, religious education

From the river to the open sea - a critical life phase of young Atlantic salmon migrating from the Simojoki river

Long-term monitoring data collected from wild smolts of Atlantic salmon (Salmo salar) in the Simojoki river, northern Finland, were used in studying the relationships between the smolt size and age, smolt and postsmolt migration, environmental conditions and postsmolt survival. The onset of the smolt run was significantly dependent on the rising water temperature and decreasing discharge of the river in the spring. The mean length of smolts migrating early in the season was commonly higher and the mean age always older than among smolts migrating later. Many of the smolts migrating early in the season and almost all smolts migrating later had started their new growth in spring in the river before their sea entry. Among postsmolts, the time required for emigration from the estuary was dependent on the sea surface temperature (SST) off the river, being significantly shorter in years with warm than cold sea temperatures. After leaving the estuary, the postsmolts migrated southwards along the eastern coast of the northern Gulf of Bothnia, the geographical distribution of the tag recoveries coinciding with the warm thermal zone in spring in the coastal area. After arriving in the southern Gulf of Bothnia in late summer the postsmolts mostly migrated near the western coast, reaching the Baltic Main Basin in late autumn. Until the early 1990s there was only a weak positive association between smolt length and postsmolt survival. However, following a subsequent decrease in the mean smolt size, a significant positive dependence was observed between smolt size and the reported recapture rate of tagged salmon. The differences in recapture rates between smolts tagged during the first and second half of the annual migration season were insignificant, indicating that the seasonal variation in smolt size and age seem to be too small to affect survival. Among the climatic factors examined, the summer SST in the Gulf of Bothnia was most clearly related to the survival of the wild postsmolts. Postsmolt survival appeared to be highest in years when the SST in June in the Bothnian Bay varied between 9 and 12 ºC. In addition, the survival of wild postsmolts showed a significant positive dependence on the SST in July in the Bothnian Sea, but not on the abundance of the prey fish (0+ herring, Clupea harengus and sprat, Sprattus sprattus) in the Bothnian Sea and in the Baltic Main Basin. The results suggest, that if the incidence of extreme weather conditions were to increase due to climatic changes, it would probably reduce the postsmolt survival of wild salmon populations. For improving the performance of hatchery-reared smolts, it could be useful to examine opportunities to produce smolts that are in their smolt traits and abilities more similar to the wild smolts described in this thesis.

Interaction of alcohol and smoking in the pathogenesis of upper digestive tract cancers - possible chemoprevention with cysteine

Background: Alcohol consumption and smoking are the main causes of upper digestive tract cancers. These risk factors account for over 75% of all cases in developed countries. Epidemiological studies have shown that alcohol and tobacco interact in a multiplicative way to the cancer risk, but the pathogenetic mechanism behind this is poorly understood. Strong experimental and human genetic linkage data suggest that acetaldehyde is one of the major factors behind the carcinogenic effect. In the digestive tract, acetaldehyde is mainly formed by microbial metabolism of ethanol. Acetaldehyde is also a major constituent of tobacco smoke. Thus, acetaldehyde from both of these sources may have an interacting carcinogenic effect in the human upper digestive tract. Aims: The first aim of this thesis was to investigate acetaldehyde production and exposure in the human mouth resulting from alcohol ingestion and tobacco smoking in vivo. Secondly, specific L-cysteine products were prepared to examine their efficacy in the binding of salivary acetaldehyde in order to reduce the exposure of the upper digestive tract to acetaldehyde. Methods: Acetaldehyde levels in saliva were measured from human volunteers during alcohol metabolism, during tobacco smoking and during the combined use of alcohol and tobacco. The ability of L-cysteine to eliminate acetaldehyde during alcohol metabolism and tobacco smoking was also investigated with specifically developed tablets. Also the acetaldehyde production of Escherichia coli - an important member of the human microbiota - was measured in different conditions prevailing in the digestive tract. Results and conclusions: These studies established that smokers have significantly increased acetaldehyde exposure during ethanol consumption even when not actively smoking. Acetaldehyde exposure was dramatically further increased during active tobacco smoking. Thus, the elevated aerodigestive tract cancer risk observed in smokers and drinkers may be the result of the increased acetaldehyde exposure. Acetaldehyde produced in the oral cavity during ethanol challenge was significantly decreased by a buccal L-cysteine -releasing tablet. Also smoking-derived acetaldehyde could be totally removed by using a tablet containing L-cysteine. In conclusion, this thesis confirms the essential role of acetaldehyde in the pathogenesis of alcohol- and smoking-induced cancers. This thesis presents a novel experimental approach to decrease the local acetaldehyde exposure of the upper digestive tract with L-cysteine, with the eventual goal of reducting the prevalence of upper digestive tract cancers.

Variations in paediatric upper respiratory surgery rates within and between two Nordic countries

Lasten ylähengitystiekirurgia (kita-nielurisojen poisto ja tärykalvon putkitus) on länsimaissa erittäin yleistä. Leikkausten lukumäärät vaihtelevat niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, mutta selvää syytä näille eroille ei tiedetä. Hoitosuositusten merkitys käytäntöihin on kyseenalaistettu ja voi olla, ettei hoitosuosituksia noudateta. Leikkaukset saattavat aiheuttaa lapsipotilaille psykologisen vamman, ja lisäksi niihin sisältyy komplikaatioiden, jopa kuoleman, vaara. Jotta haittoja voidaan välttää, on tärkeää tunnistaa ne lapset, jotka hyötyvät leikkauksesta. Ongelma on paitsi lääketieteellinen, myös taloudellinen: ylähengitystiekirurgiasta aiheutuu merkittäviä kuluja. Leikkausmäärien arvioiminen on tärkeää, jotta leikkauskäytäntöjä voidaan järkeistää. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin ylähengitystieleikkausten määriä Suomessa ja Norjassa sekä näiden kahden maan välillä. Aiempaa tutkimusta aiheesta ei kummassakaan maassa ole tehty. Kitarisanpoiston, välikorvan putkituksen, tärykalvopiston, nielurisanpoiston ja kita- ja nielurisanpoiston leikkausmäärät saatiin kansallisista tietokannoista. Lukuja verrattiin ko. maan lasten lukumäärään, maantieteelliseen sijoittumiseen sekä lasten ikään ja sukupuoleen. Lisäksi leikkausmääriä arvioitiin suhteessa korva-, nenä- ja kurkkulääkäreiden sekä yleislääkäreiden määrään, maantieteelliseen sijoittumiseen ja lääkäreiden ikään ja sukupuoleen. Leikkausten määrissä havaittiin suurta vaihtelua niin Suomessa kuin Norjassa. Suomessa suurimmat erot leikkausmäärissä löydettiin läntisen ja itäisen miljoonapiirin välillä. Läntisessä piirissä tehtiin lähes kaksin kertaa enemmän leikkauksia kuin itäisessä piirissä. Norjassa suurimmat erot olivat pohjoisen ja itäisen piirin välillä. Pohjoisessa piirissä tehtiin kaksinkertainen määrä leikkauksia itäiseen piirrin verrattuna. Suomessa tehtiin tutkimuksen koko aikavälillä enemmän kitarisanpoistoja kuin Norjassa, mutta ko. leikkausten määrä oli maassamme selvästi laskussa. Vuonna 2002 Suomessa tehtiin 2,5 kertaa enemmän kitarisanpoistoja kuin Norjassa. (Kita)nielurisanpoistoja tehtiin kuitenkin Suomessa vähemmän kuin Norjassa. Näiden leikkausten määrät pysyivät tutkimuksen aikavälillä Suomessa samalla tasolla, kun Norjassa leikkausmäärät hieman nousivat. Suomalaisia lapsia leikattiin keskimäärin paljon nuorempina kuin norjalaisia lapsia. Tutkimuksessa ei löydetty selitystä ylähengitystieleikkausten määrän suurelle vaihtelulle Suomessa ja Norjassa tai maiden välillä. Kuitenkin Suomessa tehtyjen kitarisanpoistojen huomattavan vähenemisen myötä maiden ylähengitystieleikkausten määrät lähenivät toisiaan.

Dynamical processes in the stratosphere and upper troposphere and their influence on the distribution of trace gases in the polar atmosphere

Transport plays an important role in the distribution of long-lived gases such as ozone and water vapour in the atmosphere. Understanding of observed variability in these gases as well as prediction of the future changes depends therefore on our knowledge of the relevant atmospheric dynamics. This dissertation studies certain dynamical processes in the stratosphere and upper troposphere which influence the distribution of ozone and water vapour in the atmosphere. The planetary waves that originate in the troposphere drive the stratospheric circulation. They influence both the meridional transport of substances as well as parameters of the polar vortices. In turn, temperatures inside the polar vortices influence abundance of the Polar Stratospheric Clouds (PSC) and therefore the chemical ozone destruction. Wave forcing of the stratospheric circulation is not uniform during winter. The November-December averaged stratospheric eddy heat flux shows a significant anticorrelation with the January-February averaged eddy heat flux in the midlatitude stratosphere and troposphere. These intraseasonal variations are attributable to the internal stratospheric vacillations. In the period 1979-2002, the wave forcing exhibited a negative trend which was confined to the second half of winter only. In the period 1958-2002, area, strength and longevity of the Arctic polar vortices do not exhibit significant long-term changes while the area with temperatures lower than the threshold temperature for PSC formation shows statistically significant increase. However, the Arctic vortex parameters show significant decadal changes which are mirrored in the ozone variability. Monthly ozone tendencies in the Northern Hemisphere show significant correlations (|r|=0.7) with proxies of the stratospheric circulation. In the Antarctic, the springtime vortex in the lower stratosphere shows statistically significant trends in temperature, longevity and strength (but not in area) in the period 1979-2001. Analysis of the ozone and water vapour vertical distributions in the Arctic UTLS shows that layering below and above the tropopause is often associated with poleward Rossby wave-breaking. These observations together with calculations of cross-tropopause fluxes emphasize the importance of poleward Rossby wave breaking for the stratosphere-troposphere exchange in the Arctic.

Seismic Tomography and Earthquake Mechanism Beneath the Central Fennoscandian Shield

The aim of this thesis was to study the seismic tomography structure of the earth s crust together with earthquake distribution and mechanism beneath the central Fennoscandian Shield, mainly in southern and central Finland. The earthquake foci and some fault plane solutions are correlated with 3-D images of the velocity tomography. The results are discussed in relation to the stress field of the Shield and with other geophysical, e.g. geomagnetic, gravimetric, tectonic, and anisotropy studies of the Shield. The earthquake data of the Fennoscandian Shield has been extracted from the Nordic earthquake parameter data base which was founded at the time of inception of the earthquake catalogue for northern Europe. Eight earlier earthquake source mechanisms are included in a pilot study on creating a novel technique for calculating an earthquake fault plane solution. Altogether, eleven source mechanisms of shallow, weak earthquakes are related in the 3-D tomography model to trace stresses of the crust in southern and central Finland. The earthquakes in the eastern part of the Fennoscandian Shield represent low-active, intraplate seismicity. Earthquake mechanisms with NW-SE oriented horizontal compression confirm that the dominant stress field originates from the ridge-push force in the North Atlantic Ocean. Earthquakes accumulate in coastal areas, in intersections of tectonic lineaments, in main fault zones or are bordered by fault lines. The majority of Fennoscandian earthquakes concentrate on the south-western Shield in southern Norway and Sweden. Onwards, epicentres spread via the ridge of the Shield along the west-coast of the Gulf of Bothnia northwards along the Tornio River - Finnmark fault system to the Barents Sea, and branch out north-eastwards via the Kuusamo region to the White Sea Kola Peninsula faults. The local seismic tomographic method was applied to find the terrane distribution within the central parts of the Shield the Svecofennian Orogen. From 300 local explosions a total of 19765 crustal Pg- and Sg-wave arrival times were inverted to create independent 3-D Vp and Vs tomographic models, from which the Vp/Vs ratio was calculated. The 3-D structure of the crust is presented as a P-wave and for the first time as an S-wave velocity model, and also as a Vp/Vs-ratio model of the SVEKALAPKO area that covers 700x800 km2 in southern and central Finland. Also, some P-wave Moho-reflection data was interpolated to image the relief of the crust-mantle boundary (i.e. Moho). In the tomography model, the seismic velocities vary smoothly. The lateral variations are larger for Vp (dVp =0.7 km/s) than for Vs (dVs =0.4 km/s). The Vp/Vs ratio varies spatially more distinctly than P- and S-wave velocities, usually from 1.70 to 1.74 in the upper crust and from 1.72 to 1.78 in the lower crust. Schist belts and their continuations at depth are associated with lower velocities and lower Vp/Vs ratios than in the granitoid areas. The tomography modelling suggests that the Svecofennian Orogen was accreted from crustal blocks ranging in size from 100x100 km2 to 200x200 km2 in cross-sectional area. The intervening sedimentary belts have ca. 0.2 km/s lower P- and S-wave velocities and ca. 0.04 lower Vp/Vs ratios. Thus, the tomographic model supports the concept that the thick Svecofennian crust was accreted from several crustal terranes, some hidden, and that the crust was later modified by intra- and underplating. In conclusion, as a novel approach the earthquake focal mechanism and focal depth distribution is discussed in relation to the 3-D tomography model. The schist belts and the transformation zones between the high- and low-velocity anomaly blocks are characterized by deeper earthquakes than the granitoid areas where shallow events dominate. Although only a few focal mechanisms were solved for southern Finland, there is a trend towards strike-slip and oblique strike-slip movements inside schist areas. The normal dip-slip type earthquakes are typical in the seismically active Kuusamo district in the NE edge of the SVEKALAPKO area, where the Archean crust is ca. 15-20 km thinner than the Proterozoic Svecofennian crust. Two near vertical dip-slip mechanism earthquakes occurred in the NE-SW junction between the Central Finland Granitoid Complex and the Vyborg rapakivi batholith, where high Vp/Vs-ratio deep-set intrusion splits the southern Finland schist belt into two parts in the tomography model.

Combined Tevatron upper limit on gg->H->W+W- and constraints on the Higgs boson mass in fourth-generation fermion models

We combine results from searches by the CDF and D0 collaborations for a standard model Higgs boson (H) in the process gg->H->W+W- in p=pbar collisions at the Fermilab Tevatron Collider at sqrt{s}=1.96 TeV. With 4.8 fb-1 of integrated luminosity analyzed at CDF and 5.4 fb-1 at D0, the 95% Confidence Level upper limit on \sigma(gg->H) x B(H->W+W-) is 1.75 pb at m_H=120 GeV, 0.38 pb at m_H=165 GeV, and 0.83 pb at m_H=200 GeV. Assuming the presence of a fourth sequential generation of fermions with large masses, we exclude at the 95% Confidence Level a standard-model-like Higgs boson with a mass between 131 and 204 GeV.